Sisukas Heikki Mikkola

Kenneth Olaussonin tarinassa käydään läpi vuosia, jotka Mikkola vietti Husqvarnalla. Tuloksena oli ensin 500-kuutioisten ja myöhemmin 250-kuutioisten maailmanmestaruus. Mikkola oli ensimmäinen kuljettaja maailmassa, joka oli kyseisten kahden luokan maailmanmestari.

 

Tarina alkaa muistelmalla Vauhdin Maailma ja MP-Sport -lehdissä vuonna 1972 olleesta Champion-sytytystulppamainoksesta. Mikkola poseeraa kuvassa perheensä, pakettiautonsa sekä Husqvarnansa kanssa. Hanna-tytär on Mikkolan käsivarsilla ja Kaija-vaimo nojaa silloin vielä ruotsalaiseen, 500-kuutioiseen pyörään, jolla Mikkola ajoi maailmanmestariksi.

 

Kuvassa oleva Ford Transit kalpenee nykyajan kuljetuskaluston rinnalla, mutta pikkupaku toimi koko perheen kulkupelinä MM-sarjassa. Pyörän huollot suoritettiin vaatimattoman telttakatoksen alla.

 

Motocross ei tuonut 1970-luvulla mainetta ja mammonaa, ei edes maailmanmestarille. Tehdaskuljettajien palkat olivat surkeita, mutta tilanne oli muuttumassa lähivuosina, kun motocross kasvoi suuremmaksi. Silti ei oltu lähelläkään nykyajan summia.

 

Mikkola debytoi MM-sarjassa Hyvinkäällä, missä oli yksi kansainvälisestikin mitattuna raskain rata. Hiekkaradat ovat tunnetusti vaativia, minkä ansiosta Mikkola oli erittäin taitava kuljettaja pehmeällä alustalla. Mikkolalla oli uskomaton fyysinen kunto ja hän olisi ollut huippu-urheilija missä tahansa lajissa.

 

Mikkolan ensimmäinen kansainvälinen onnistuminen Husqvarnalla tapahtui 250-luokan MM-osakilpailussa Ruotsin Hedemorassa 1968. Mikkola oli toinen isäntämaan nelinkertaisen maailmanmestari Torsten Hallmanin perässä. Myös Hallman ajoi Husqvarnalla.

 

Mikkola sai erinomaisen alun kauteen 1971. Hän johti MM-sarjaa neljän osakilpailun jälkeen otettuaan yhden voiton ja kaksi kakkossijaa. Tahti kuitenkin hiipui ja Mikkola oli lopulta MM-nelonen.

 

Kaudeksi 1972 Mikkola siirtyi 500-kuutioisiin, missä hän sai vastaansa muun muassa Roger de Costerin, Åke Jonssonin ja Bengt Åbergin. Mikkola ajoi MM-pronssia belgialaisen de Costerin juhliessa mestaruutta.

 

Husqvarna kaipaisi tähtikuljettajaa 250-luokkaan, missä tehdas uskoi heillä olevan vuoden 1973 mestaruuteen yltävä kokonaisuus uuden pyöränsä ansiosta. Näin Mikkolan piti istui takaisin pienemmän pyörän satulaan. Hänellä oli tasainen kausi, mikä tuotti MM-pronssia.

 

Mikkola palasi seuraavaksi kaudeksi 500-kuutioisiin eikä tällä kertaa kukaan mahtanut hänelle mitään. Ei edes de Coster, vaikka kaksikko ajoikin tiukkoja mies-miestä-vastaan kamppailuja läpi koko kauden. Mikkola kukisti de Costerin yhdeksällä pisteellä ottaen kauden 1974 maailmanmestaruuden, mikä oli hänen ensimmäinen tittelinsä.

 

Mikkola tuli tunnetuksi fyysisestä kunnostaan, mille tasolle kukaan muu ei yltänyt.

 

- Aloin kasvattaa kuntoani loppuvuotta kohden, hyvissä ajoin ennen seuraavan kauden avausta. Lisäsin intensiteettiä tammikuussa, jotta olisin varmasti kovassa iskussa MM-avauksessa. Joskus harjoittelin kolme kertaa päivässä, joinakin päivinä kaksi oli riittävästi, Mikkola kertoo Husqvarna-tarinassa.

 

Mikkola koki luokkavaihdoksen kaudeksi 1976, jolloin hän oli jälleen 250-kuutioisen sarvissa.

 

- Halusin olla ensimmäinen, joka voittaa tittelin kummassakin luokassa.

 

Kaudesta tuli uskomaton taistelu kahden nälkäisen kuljettajan välillä - Mikkola vastaan Gennady Moiseev. Neuvostoliittolainen oli tullut sarjaan tuntemattomuudesta ja uhkasi koko motocrossmaailmaa ultranopealla KTM:llään.

 

Kaksikon välillä oli vain yhden pisteen ero ennen viimeistä osakilpailua.

 

Mikkola voitti osakilpailun ja toteutti näin unelmansa ottaessaan toisen maailmanmestaruutensa. Samalla päättyi lähes vuosikymmenen kestänyt Mikkolan aika Husqvarnalla.

 

- Kun oli kyse raa'asta voimasta, Mikkola oli aina kaksikosta (Mikkola - de Coster) parempi, amerikkalainen 250-luokan maailmanmestari Bob Hannah kertoo kahdesta mx-ikonista.

 

Husqvarna-juttu päättyy Mikkolan kiitoksiin erityisesti mekaanikolleen Heikki Penttilälle, joka oli kotoisin samasta Hyvinkään-kaupungista kuin Mikkola.

 

- Ilman häntä menestystarinani olisi ollut rajallisempi. Heikki on ehdottomasti yksi parhaista mekaanikoista maailmassa. Sadasta kisasta ajoin maaliin 96. Se oli uskomatonta. Tietenkin minulla oli myös hyvät pyörät Husqvarnalta, vapaa-aikaansa metsästyksen parissa viettänyt Mikkola muistelee.

 

Kaikkein viimeisenä Husqvarna-tarinassa kuvaillaan suomalaista Sisua, joka tarkoittaa päättäväisyyttä, urheutta ja sitkeyttä. Sisussa on kyse tarttumisesta tuumasta toimeen kaikkia todennäköisyyksiä vastaan rohkeasti ja päämäärätietoisesti. Sisussa on kyse suunnan ottamisesta ja päätöksessä pysymisessä. Mikkolalla todellakin oli Sisua.

 

6.7.1945 syntynyt Mikkola voitti 500-kuutioisten maailmanmestaruuden 1974, 1977 ja 1978. 250-kuutioisten ykkönen hän oli 1976. Vuosien 1977 ja 1978 tittelit Mikkola ajoi Yamahalla. Mikkola päätti aktiiviuransa kauden 1979 jälkeen.

 

Husqvarnan alkuperäinen (englanninkielinen) Finnish Sisu -tarina Heikki Mikkolasta.