Kolumni: Perinteikäs tapaninpäivän ajelu

Minulle henkilökohtaisesti tapaninpäivä on aina ollut ajelua. Lapsena se oli erittäin tärkeä päivä, sillä se katkaisi varsin hiljaisen kahden päivän periodin. Vietimme joulun monesti isovanhemmillani, eikä heille oikein sopinut, että olisimme isäukon kanssa polkaisseet pelit käymään joulupäivänä.

Uutinen: Kolumni: Perinteikäs tapaninpäivän ajelu

Foorumit

Mielenkiintoinen ajatus, houkuttelevakin.

Oletan että jos astelen hiihtokeskuksessa vaikkapa välinevuokraamoon, niin heti on joku tarjoamassa apua. Ei kai sieltä ulos pääse ilman vuokravarusteita. Tai kahviosta ilman kahvia ja voileipää, koko perheelle.
Mutta jos menen aloittelijana radalle niin omin nokkineni siellä "selviydyn". Kyllä apua saan jos uskallan kysyä, mutta aloitteen teen kuitenkin itse. Jos kiinnostun lajista ja haluaisin kokeilla niin yleensä tarvitaan parilla tonnilla vehkeitä ja sitten selviämään sinne varikolle. Ajan mittaan tutustun kyllä ihmisiin, noihin mainioihin moottoripäihin.

Kyllä varmaan joka kerhossa tarvittas lisää "tekijämiehiä" ja niiden lisäksi vielä "myyntimiehiä", niitä jotka aktiivisesti tyrkyttäis ja tarjoais jeesiä varikolla kävijöille.
Itsekin tutustuin porukoihin vasta muksujen kautta, luulen silti että aloittelevat aikuisetkin hyötyisivät "asioiden helppoudesta".