"En olisi menestynyt näin hyvin ilman isyyttä"

Kuva
Nita Korhonen
Enduron viisinkertainen maailmanmestari Samuli Aro tuli isäksi juuri, kun kansainvälinen ura otti tuulta siipiensä alle. Nyt reipas 18 vuotta myöhemmin hän on kolmen pojan onnellinen isä, joka keskittyy jäkikasvunsa harrastuksiin.

Ensi viikolla hän matkaa yhdessä esikoisensa Emppu Aron kanssa Italiaan, jossa parivaljakko osallistuu yhdessä Transborgaron kutsukisaan. Tässä isänpäivän erikoisjutussa kaksikko miettii yhteistä taivaltaan sekä suhdettaan toisiinsa sekä moottoriurheilijoina että isänä ja poikana.

Emppu Aro, 18-vuotias motocrossajaja

Millainen isä Samuli on?
Huolehtivainen ja auttavainen, mutta ennen kaikkea kärsivällinen.

Millaista on, kun isänä on viisinkertaisen enduron maailmanmestari?
Ei mitenkään erikoista, ei se meillä kotona ole mikään maailmanmestari. Mielestäni iskän maailmanmestaruudet ei vaikuta isänä olemiseen tai isyyteen juuri ollenkaan. Nuorempana oli kuitenkin eri juttu, kun koulussa tultiin puhumaan ja kyselemään iskästä. Se ahdisti aika paljon, mutta onneksi opin elämään asian kanssa eikä ongelmia ole enää ollut.

Mikä on varhaisin muistosi isän kisoista/varikolta?
Varhaisimmat muistot on oikeastaan vaan paikkoja, ei niinkään tapahtumia. Ensimmäiset selkeät muistot on 2006 vuodelta Jenkkien ja Kanadan kisareissulta. Muistan selkeästi kun ihan Jenkkien kisan varikon vieressä oli baseball-kenttä ja edesmennyt Kurt Caselli opetti pelaamaan baseballia amerikkalaisten tapaan.

Sulla oli paineita oman urasi alussa siitä, että isä on multimaailmanmestari ja sun pitäisi olla yhtä hyvä, miten onnistuit voittamaan ne?
Kaikkein eniten auttoi se, että puhuin siitä äitin ja iskän kanssa, vaikka siitä jouduttiinkin muutamaan kertaan keskustelemaan.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen kaudesta 2017?
Kausi meni mielestäni täysin pieleen, kisasin MXJ-luokassa enkä pystynyt ajamaan kaikkia kisoja loukkaantumisen takia. Muutamat erät menivät ihan hyvin, mutta ei niin hyvin kun olisin toivonut.

Neuvooko Samuli sua paljon ajossa, otatko neuvoja vastaan?
Neuvoo, muttei liikaa. Välillä iskästä saattaa vaikuttaa siltä, etten kuuntelisi, mutta lähes kaiken otan enemmän kuin mielelläni vastaan.

Mikä on Samulin vahvuus ajajana?
Ajotekniikka, ajosilmä mutta mielestäni kuitenkin vahvimpana vahvuutena on päättäväisyys.

Millä mielellä Italian kisaan?
Todella hyvällä fiiliksellä, aika paljon jännittää kun vastaan tulee mm-sarjaakin kiertäviä kuljettajia.

 

Samuli Aro, 42-vuotias viisinkertainen enduron maailmanmestari

Millainen poika Emppu on?
Emppu on pääosin iloinen, ystävällinen, kohtelias, rauhallinen ja ajattelevainen nuorimies. Välillä taitaa harkita ja mietiskellä asioita vähän liikaakin.

Miten isyys muutti sinua?
Samoihin aikoihin kun Emppu syntyi, oli elämä aika vilkasta. Olin armeijassa ja tavoitteena oli ajaa SM-sarjoja motocrossissa ja endurossa. Saman vuoden aikana hyvien endurosaavutusten siivittämänä avautui vielä mahdollisuus päästä enduron MM-sarjaan ammattilaiseksi, joten ei siinä nyt ihan heti ehtinyt isän rooliin hypätä. Toisaalta samaa rataa mentiin seuraavat 10 vuotta, joten aika pienin hypyin sinne isän saappaisiin mentiin. Monesti olen kyllä miettinyt, että varmasti suurelta osin Empun syntymä toi itsellekkin enemmän itseluottamusta elämässä, enkä välttämättä olisi ikinä menestynytkään näin hyvin ilman tuota kokemusta. Että kyllähän se paljon laittoi miettimään ja ajattelemaan asioita uudelta kantilta.

Kulkiko Emppu paljon mukana kisoissasi lapsena?
Kulki! Eihän se aina helppoa ollut ja kyllähän Empun äiti Satu siinä otti reilusti suuremman vastuun, että homma sujui ja pakkohan se oli alkaa sujua. Emppu syntyi helmikuun lopussa 1999 ja oli ensimmäistä kertaa mun kisoissa kuukautta myöhemmin Päitsin maalipaikalla. Siitä se lähti, kesällä mentiin jo Ruotsiin enduron MM:ään ja kotimaan kisoissa oli aika usein mukana. 2000 vuoden alussa aloitin ammattilaisena ja silloin muutettiin tammikuun alussa Italiaan. Sen jälkeen kierrettiin Eurooppaa neljä seuraavaa vuotta koko perheen voimin ja Empulla jäi väliin vaan muutama yksittäinen kisa. 2003 kauden jälkeen Satu ja Emppu jäi Suomeen, mutta senkin jälkeen he kävivät monissa kisoissa kauden aikana. Kyllä siellä vuosien varrella kaikenlaista ehti tapahtua, sairastelut ja lääkärikäynnit, moottoritiellä ajettaessa tarpeidensa hoitaminen pottaan auton etupenkillä, kun pitkillä matkoilla kurja isä ei suostunut ”turhia” pysähtelemään ja niin edes päin. Kolme-neljä-vuotiaana Emppu tykkäsi todella paljon käydä leikkipuistoissa ja siitä tulikin vähän niinkuin ”koko perheen leikkiä”. Jos ei ollut kiire mihinkään, pysähdyimme kaikkiin leikkipuistoihin mitä ikinä näimme, monesti varmaan viisi-kuusi kertaa päivässä!

Oliko sulle itsestään selvää, että poikasi tulee kulkemaan jalanjäljissäsi moottoriurheiluun?
Ei, enkä ole sitä itsestään selvyytenä pitänytkään. Minulle tärkeintä on, että löytää itselleen mukavaa ja mielekästä tekemistä tai harrastuksen. Jos se on moottoriurheilu, niin sitten on, jos ei, niin sitten yritän auttaa ja kannustaa jossain muussa. Alle 10-vuotiaana Emppu sanoi ettei haluaisi ajaa mopolla. Ihmettelimme että ”Kuinka niin, ei sinun ole pakko jos et halua”. Johon Emppu vastasi, että hän luuli että hänenkin pitää ajaa kun isikin ajaa. Siihen aikaan Emppu pärjäsikin hyvin jalkapallossa ja kiinnostus ajamiseen heräsi vasta muutama vuosi tämän jälkeen.

Mitä jäi päällimmäisenä mieleen kaudesta 2017?
Kausi jäi vähän harmittamaan. Empun vauhti oli tähän hetkeen nähden suurimmaksi osaksi tosi hyvää, mutta ajoharjoittelua ei ehditty tekemään tarpeeksi ja se kostautui epävarmuutena ja sitä kautta kaatumisina ja loukkantumisina. Harmittavan rikkonainen kausi…

Neuvotko paljon Emppua, kuunteleeko hän?
En. Välillä kerron pikku vinkkejä ja neuvoja, että asiat menisivät niin sanotusti oikeaan suuntaan, mutta parhaiten oppii, kun itse opettelee. Mulla ei hermo kestäisi niin sanotusti valmentaa omaa poikaa. Ensimmäisinä aktiivisina ajovuosina, kun Emppu oli 12-vuotias, yritin jotain neuvoa, niin vastauksena tuli yleensä äkäinen tiuskaisu, että ”älä sä tuu neuvoo”. Kerran Emppu erehtyi sanomaan, että ”helppohan se sun on sanoa, kun oot viisinkertanen maailmanmestari”. Siinä vaiheessa vedin sellaiset raivarit, että ei oo toista kertaa sanonut…

Mikä on Empun vahvuus ajajana?
Ajosilmä, ajotekniikka ja tilanteen havainnointikyky.

Millä mielellä Italian kisaan?
Erittäin hyvällä mielellä! Vielä en tiedä miten pystyn viimisimmän loukkaantumisen jälkeen ajamaan, mutta ajellaan sitten vähän rauhallisemmin. Kisa ja koko muutaman päivän reissu Italiaan on yksi vuoden kohokohdista. Tapaa tuttuja ja ennen tuntemattomiakin vanhoja ”staroja”. Italialaista ruokaa ja viiniä… ah! Ajan edellisvuosien tapaan 90-luvun kuljettajien luokassa, mutta tänä vuonna mennään Empun kanssa ajamaan ”Coppa Famiglia” -luokkaan, joka on perheen parikilpailu. Se on minulle todella hieno ja iso juttu, reissun kohokohta!

Kuva
Aron kotialbumi