Vyölaukun salaisuus

Ennen enskakuskeilla oli aina mukana vyölaukku, jossa oli ainakin varatulppa ja muutama työkalu. Nykytyylillä ajettaessa vyölaukkua ei enää samaan tapaan pidetä mukana, mutta tekniikkamurhe voi iskeä edelleen. Mitä vyölaukkuun oikeastaan kannattaa mukaan pakata?

Ajaessaan ammattilaisena maailmanmestaruuksiin johtaneella urallaan, Petteri Silvan sai lisänimen Professori. Nimi juontui miehen viileän analyyttisestä tyylistä, joka näkyy jopa vyölaukun valmistelussa. Jokainen työkalu ja tarvike on mietitty ja harkittu, yhtään turhaa nippeliä ei mukana kanneta. Silvan esitteli vyölaukkunsa sisällön ja antoi meille vinkit oleellisen sisällön pakkaamiseen.

Vyölaukku itsessään pitää olla tukeva ja kunnollinen. Varsinaisen laukkuosan molemmin puolin on pienet taskut, joihin tulee vaihtohanskat, pieni teippirulla ja talouspaperia. Laukun selkää vasten tuleva puoli pitää olla topattu ja sen vetoketjun päälle tuleva läppä soljilla suljettava. Näin laukku ei hakkaa selkää ajossa, se ei täyty kuralla eikä sieltä työkalut pääse putoilemaan ajon aikana.

Sopivia kiintoavaimia ja lenkkejä ei tarvita montaa mutta niiden pitää olla oikeaa kokoa. Varmista pyöräsi pultinkantojen koko, 13-millin lenkillä ei tee mitään jos pultti on 12 millin kannalla. Pari-kolme kiintoavainta yleensä riittää huoltoihin kenttäolosuhteissa.

Pari pientä T-avainta ja niihin tarpeellisen kokoiset hylsyt. T-avaimet ovat näppäriä käyttää ja niiden hylsyt yhdessä kiintoavainten kanssa kattavat monen äkkinäisen remontin avaintarpeen. Silvan varmistaa hylsyjen pysymisen tallessa kiepauttamalla vähän teippiä hylsyn ja avaimen liitoskohtaan. Näin T-avaimissa on aina valmiina ja tallessa neljä eri kokoista hylsyä.

Tasapää ruuvimeisseli on ristipäätä tarpeellisempi. Tasapäällä voi vääntää ja kammeta ruttuun mennyttä osaa ja esimerkiksi letku- ja läppärunkoklemmarit ovat usein tasakannalla. Samoin iskareiden klikkerisäädöt ovat tasakantoja. Joskus voi tulla tilanne, että kelin tai radan takia vaikkapa AT-asemalla täytyy klikkereitä vähän säätää.

Kevyet pihdit joissa on sivuleikkuri, voivat pelastaa pulasta. Jos vaikkapa metsäkoneuralta rautalangan käikäle kietoutuu takanavan ympärille, tulevat pihdit enemmän kuin tarpeeseen.

Varatulppa ja tulpanavain ovat tarvikkeita, joita harvoin maastossa tarvitsee. Mutta jos ne puuttuvat, ei ongelmaa korjaa millään virityksellä. Tulppa kotelossaan ja siihen sopiva avain ovat edelleen perusvarustusta.

Polkimet, kahvat ja jarrupalat kuuluvat hyvin varustautuneen kuskin vyölaukkuun. Ilmankin niitä voi onnistua nilkuttamaan ongelman sattuessa pois metsästä, mutta pelimies pakkaa ne varalta mukaan.

Vahvoja nippusiteitä ja pätkä rautalankaa, niillä korjaantuu moni vika. Pyörivä kahvakumi tai irti revennyt ilmanohjain, ne pystyy parsimaan helposti nippareilla.

Ketjulukko ja pala ketjua. Vahva, suojattu ketju voi napsahtaa poikki ja sitä ei korjaa muulla kuin varalukolla. Remonttiin voi tarvita jatkoksi palan ketjua, se kannattaa pakata mukaan. Silvanilla on laukussaan myös pieni, kenttämallinen ketjunkatkaisin, jota jatkoshommassa tarvitaan.

Kaiken varalta ja varmistuksena Petteri Silvanilla on laukussaan myös oman pyöränsä moottorinohjauksen varaplugi, jolla mahdollisen ECU-ongelman kohdatessa sytkälle ja ruiskulle saa uuden, terveen kartan.