MM-sarjan jättänyt Seistola:

Tänä vuonna hän teki kuitenkin come backin kotikilpailussa Heinolassa. Miltä paluu kilpa-areenoille tuntui, entä miten ”eläkeläisen” aika kuluu nykyään, Moottoriurheilu.tv otti selvää.

Mikä sai tekemään paluun kisakentille?

Ihan puhdas kilpailuhalu. Tein päätöksen aika nopeella aikataululla, eikä treenaamiseen jääny hirveesti aikaa. Mutta Ihan pelkästään halusin ajaa taas kilpaa ja haastaa itteeni.

Milliaista oli taas vetää MM-kisassa kotiyleisön edessä?

Kilpaileminen tuntui todella hienolta. Fiilis oli ihan katossa koko viikonlopun ja yleisö kannusti mahtavasti perjantaista lähtien. Oli just semmoista mitä ennen kisaa odotinkin.

Miltä tuntui nähdä vanhoja tuttuja, tuliko ikävä MM-sirkusta?

Oli mahtavaa nähdä kaikki kaverit taas pitkästä aikaa. Reissattiin monta vuotta porukassa ja nähtiin ja koettiin monta hienoa ja mieleenpainuvaa juttua porukassa. Varikolla on paljon hyviä kavereita, mutta reissaaminen on raskasta, jos tulokset kisoissa on huonoja. Ja se, että tekee tulosta, vaatii hirveästi treenaamista ja lisää reissaamista. Sitä osaa mulla ei ole ikävä. Jos endurossa pystyisi pärjäämään ilman treeniä ja sen mukana tuomaa reissaamista, ajaisin varmasti vielä.

Miten elämä on sujunut “eläkkeellä”?

Eläkkeellä on mennyt hienosti. Ensimmäinen vuosi koulussa oli mielenkiintoinen ja meni hyvin. Se vaati aika paljon töitä, mutta viihdyin koulussa hyvin. Nyt olen ollut toukokuun alusta asti Skanskalla töissä kerrostalotyömaalla. Normityöt on maistunut kuukauden kokemuksella hyvältä!

Tekisikö mieli palata aktiivisemmin kisaamaan?

Ei ainakaan vielä. Niin kuin Heinolassa nähtiin, MM-sarja on todella kovatasoinen, eikä siellä pärjää “vanhasta muistista”. Pitää tehdä paljon töitä, että voi ajaa kärkisijoista. Nyt mulla on tavoitteet toisaalla ja haluan panostaa niihin saman verran kuin panostin aikaisemmin ajohommiin.

SM-sarjan osalta ei ole vielä mitään suunnitelmia. Voi olla että ajan jonkun kisan.

Mitä mieltä olet suomalaisesta endurosta tällä hetkellä?

Suomi-enduro on vähän oudossa tilanteessa. Meillä on Remes joka on tällä hetkellä nopein kuski maailmassa, mutta hän on ainoana suomalaisena GP-sarjassa. Munkin enskauran alkuaikoina MM-sarjassa oli kymmenkunta suomalaista tehdaskuskia. Väki on vähentynyt aika radikaalisti muutamassa vuodessa. Toisaalta (Henric) Stigell ajaa hyvin junnuluokassa ja uskon, että hänestä tulee kova kuski kahden vuoden sisällä, jos jaksaa puristaa. Sitten on vielä hyviä kuskeja kuten (Eemil) Pohjola ja (Antti) Hänninen, jotka toivottavasti lähtevät kiertämään MM-sarjaa ja pystyvät nousemaan kärkeen. Myös muita lahjakkaita kuskeja on useita, joilla on mahkut menestyä muutaman vuoden päästä, mutta se vaatii kaikilta kovaa työtä, asennetta ja halua oikeasti pärjätä. Välillä vaan tuntuu, että se viimeinen halu ja nälkä puuttuu. Toivottavasti nuoremmat osoittaa, että olen ihan väärässä!

Kuka suomalainen on seuraava enduron maailmanmestari Remeksen jälkeen?

(Henric) Stigell.

Mistä saat nykyään kiksejä, jos se ennen oli MM-tasolla kisaaminen?

Samanlaisia kiksejä, mitä kilpailuista sai, ei pysty saamaan “tavallisesta” elämästä. Se on kylmä tosiasia. Semmoisia fiiliksiä kun ajaa kisaa sekunneista ja joskus sekunnin osista, onnistuu ja epäonnistuu, johtaa, tai nousee kohti kärkeä, ei saa muualta kuin kilpailuista. Mutta nykyään saan parhaat fiilikset, kun leikin tyttären kanssa vesiväreillä tai hiekkalaatikolla ja kun hän innostuu jostain uudesta asiasta. Mulla oli paljon hyvää tuuria että pystyin ajamaan ja saamaan kilpailukiksejä aika monesta kisasta monelta vuodelta. Nyt riittää vähempikin.

Mikä olisi neuvosi aloittelevalle enskapenalle?

Heti alusta asti kannattaa aktiivisesti tutustua muihin harrastajiin samalla seudulla. Yksin ajaminen on tylsää ja joskus vaarallistakin. Enskaporukka on onneksi erittäin avointa ja uudet harrastajat otetaan vastaan erittäin hyvin. Muiden neuvoilla ja jeesillä pääsee parhaiten alkuun ja yhdessä ajaminen on kaikille eduksi. Sitten mahdollisuuksien mukaan tulisi pyrkiä ajamaan mahdollisimman monipuolisesti eri reiteillä ja silloin tällöin uskaltautuisi crossiradalle. Siellä on helpompaa harjoitella perusajotekniikkaa, kun rata on leveämpi ja useasti selkeämpi kuin perinteinen Suomi-enska-polku. Sitten vain reipasta reenimieltä, laji on hieno ja harrastajat samanhenkisiä. Ei siitä kauaa mene, niin huomaa, että on ilmoittautunut Käärme Kustaalle. Siellä se lajin hienous paljastuu koko komeudessa!

—

Matti Seistola (4.3.1983 Järvenpää) kilpaili ensin motocrossissa saavuttaen MX2-luokassa vuonna 2004 Euroopan mestaruuden. Hänen paras MM-sijoituksensa on MX2-luokan kahdeksas sija vuonna 2007 SRS Hondan väreissä. Enduron MM-sarjassa Seistola kilpaili vuodet 2009-2014. Hän saavutti yhteensä neljä MM-pronssia ja voitti viisi MM-osakilpailua.