Kärkkäisen mietteet kaudesta 2016

Teksti
Kuva
Sanna Kärkkäisen tiedotus
Kohti MM-kautta 2017
Näin vuoden lopussa ja peruskuntokauden ollessa täysillä päällä, tulee aina mietittyä, että mitäs sitä ollaan kausi puuhailtu. Viime vuoden lopussa enduron Euroopan mestaruuden jälkeen tehtiin päätös mennä askel taas uralla eteenpäin ja lähteä kiertämään enduron MM-sarjaa.
 
Alkutalven peruskuntotreenit sujuivat hyvin ja ajaminenkin spoorissa alkoi menemään oikeaan suuntaan. Helmikuun alussa Mäntsälän SM-kilpailuissa kohtasin epäonnea ja sain pienen murtuman vasemman jalan kantaluuhun.
 
Kaikki suunnitelmat menivät uusiksi ja valmistautuminen tulevaan kauteen siten vaikeutui. Kaiken kaikkiaan parantumisprojekti vei 2,5 kuukautta, mutta koko tämän ajan kuljin lähes päivittäin salilla ja kipsin saatuani pois pyöräilin ja uin. Päätin, että mikään ei estä minua saavuttamasta tavoitteitani ja siksi painoinkin "hullun" lailla töitä, pienin rajoittein.
 
Huhtikuun lopussa ennen cross countryn Suomen Cupin avauskilpailua Parolassa kerkesin olla pyörän päällä vain muutaman tunnin, mutta siltikin pystyin haastamaan Hanna Mertsalmea aina viimeisiin kurveihin asti, jolloin hän paineli minusta ohi. Vaikka harmittikin, niin olin tyytyväinen, sillä lähdin kilpailuun lähes ajamatta suoraan sairasloman jälkeen.
 
Koko toukokuu käytettiin MM-sarjaan valmistautumiseen, joten treeni- ja säätötunteja kertyi mukavasti. MM-sarja alkoi siis Heinolasta 10.-12.kesäkuuta, josta viikko myöhemmin oli Ruotsin osakilpailut ja siitä heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna Espanjassa kolmas osakilpailuviikonloppu. Viimeiset osakilpailut ajettiin Ranskassa syyskuun alussa.
 
Tavoite kauden alussa oli ajaa MM-sarjassa 5 parhaan joukkoon ja loppupisteissä olin 4:s. Kun vastassa oli erittäin paljon kokemusta omaavia kuskeja (esimerkiksi espanjalainen Laia Sanz, moninkertainen maailmanmestari ja lajin elävä legenda), niin siinä mielessä saan tulokseen olla tyytyväinen. Pystyin ajamaan kilpailuissa muutamilla pätkillä melkein kärkiaikoja, mutta sitten taas tietyillä pätkillä "sain pataan" oikein huolella.
 
Nälkä menestyä kuitenkin kasvoi kauden edetessä, kun huomasin kurovani eroa kärkeen kiinni ja sen takia tulos jäikin hieman harmittamaan. Kuitenkin kausi meni oikeastaan odotetusti, mutta jatkoa ajatellen en enää halua tyytyä olemaan juuri podiumin ulkopuolella.
 
Olin osittain melko yllättynyt, kun tuntui, että muutamat ajamani EM-kisat ovat olleet jopa haastavampia kuin MM-kisat niin reitillisesti kuin aikataulullisestikin. Se on kuitenkin ollut hyvin paljon maasta ja järjestäjästä kiinni ja molemmat sarjat ovat erittäin hyviä kiertää. MM-kilpailuissa selkeänä erona on kuljettajien taso sekä omat haasteensa antava extreme-pätkä, jota EM-sarjassa ei useinkaan nähdä. Ilmapiiri kilpailussa oli hyvä, kuskit tervehtivät toisiaan ja apua annettiin puolin ja toisin. Esimerkkinä kun oma huoltomies ei millään kerennyt joka paikkaan, niin apua sain silloin kilpakumppanini huoltomieheltä. 
 
MM-sarjan nelossijan lisäksi Suomessa sijoituin enduron naisten luokassa toiseksi ja cross countryn Suomen Cupissa kolmanneksi. Ennen CC:n viimeistä osakilpailua johdin sarjaa, mutta jouduin jättämään sen välistä, kun terveystilanne ei sitä sallinut. Tarkentaakseni, elimistööni "hyökkäsi" tulehdus, joka ajoi minut muutamaksi päiväksi sairaalaankin. Vaikka olisin halunnut lähteä viimeiseen osakilpailuun mukaan, päätimme taustajoukkojeni kanssa jättää sen välistä, jottei terveyttäni riskeerattaisi turhaan.
 
Suunnatakseni katseen ensi vuoteen on tarkoituksenani jälleen kiertää MM-sarjaa, jos vain saan kaikki asiat siten järjestymään. Kuten jo aiemmin sivusin, en todellakaan aio tyytyä olemaan podiumin ulkopuolella. MM-sarja alkaa naisilla Espanjasta huhtikuun lopussa ja päättyy Saksaan lokakuun lopussa. Kaudesta on siis odotettavissa pitkä, mutta sitäkin mielenkiintoisempi! Suomen sarjoja on tarkoitus kiertää sen mukaan kuin MM-kalenteri sen sallii, pääpaino endurossa ja cross countryssa. 
 
Loppuun haluan kiittää kaikkia yhteistyökumppaneitani ja sponsoreitani sekä jokaista, joka on ollut kannustamassa ja auttamassa matkaani kohti tavoitteitani. Olen saanut apua ihmisiltä, jotka todella uskovat minuun ja tekemiseeni, jopa enemmän kuin minä itse. Vaikka mestaruuksia ei tänä vuonna tullutkaan niin kausi on ollut muuten hyvä ja tästä voin odottavaisin mielin jatkaa valmistautumista kohti entistäkin parempaa ja vahvempaa kautta 2017!
 
Erittäin hyvää ja vauhdikasta uutta vuotta kaikille!