Mitä enduro on?
Enduro on moottoripyöräurheilua, jossa rata tai reitti koostuu maastossa ajettavista erikoiskokeista sekä siirtymistä. Maastot voivat olla monipuolisia yhden kilpailun sisälläkin: Esimerkiksi enduron MM-sarjassa ajetaan erikseen enduro-, motocross-, ja extremetestejä. Enduroreitti voi olla kapeaa metsäpolkua tai leveää ja kovavauhtista motocrossrataa. Extremetesteiltä voi löytyä kivisiä joenuomia, kivenlohkareita ja tukkipinoja.
Reitillä ei saa ajaa ennen kilpailua. Kilpailijat saavat kuitenkin tutustua reittiin etukäteen kävelemällä. Perinteinen suomienduro eroaa jonkin verran MM-sarjan kilpailuista: erikoiskokeet muistuttavat enemmän toisiaan eivätkä erikoiskokeiden keskinopeudet nouse yhtä suuriksi. Tästä syystä erikoiskokeisiinkaan ei välttämättä tarvitse tutustua etukäteen.
Kilpailu koostuu erikoiskokeista ja siirtymistä
Kuljettajat pyrkivät ajamaan kilpailun erikoiskokeet läpi mahdollsimman nopeasti ja erikoiskokeiden yhteenlaskettu aika ratkaisee kuljettajien paremmuuden. Siirtymillä kuljettaja puolestaan pyrkii pysymään kilpailun aikataulussa. Mikäli kuljettaja myöhästyy aikatarkastusasemalta, hän saa kilpailun yhteenlaskettuun erikoiskoeaikaansa virhepisteitä.
Käytännössä kilpailut ratkeavat erikoiskokeiden aikojen perusteella. Kokemattomilla kuljettajilla, tai jos aikataulu on erityisen tiukka olosuhteisiin nähden, voi aikataulussa pysyminen kuitenkin tehdä tiukkaa.
Endurokilpailussa jokaisella kuljettajalla on oma aikataulu, josta käy ilmi ne minuutit, jolla kuljettajan pitää saapua aikatarkastusasemalle. Aikatarkastusasemilla on jatkuvasti näkyvissä kilpailun virallinen aika mutta huolimattomuusvirheitä saattaa kokemattomalle silti sattua. Vaikeaa tai kovin monimutkaista endurokilpailussa ajaminen ei kuitenkaan ole.
Kuinka voin aloittaa harrastuksen?
Ensikosketus enduroon saadaan usein kokeilemalla lajia harrastavan kaverin pyörää. Tai kokeilemalla omaa motocrosspyörää enduropoluilla.
Varsinaisen enduroharrastuksen aloittamiseen tarvitaan vähintään kaksi asiaa: pyörä ja luvallinen ajopaikka.
Pyörän säilyttämiseen tarvitaan tallipaikka. Liikennekäyttöön rekisteröidyllä (eli valkokilpisellä) enduropyörällä voi tietysti ajaa kotoa enduroreitille mutta pidempiä matkoja varten tarvitaan peräkärry tai pakettiauto pyörän kuljettamiseen.
Mitä varusteita tarvitsen aloittaakseni?
Tärkeimmät suojavarusteet endurossa ovat kypärä ja ajosaappaat. Pakollisina varusteina voidaan pitää myös polvisuojia tai -tukia, ajohanskoja sekä ajolaseja. Ilman näitä suojavarusteita ei kannata lähteä ajamaan lainkaan. Ei ainakaan kelloa tai toista kilpailijaa vastaan.
Lisäksi suuri osa kuljettajista käyttää muitakin varusteita: hartiasuojaa, kyynärsuojia sekä niskatukea.
Kalleimmat varusteet ovat kypärä ja ajosaappaat. Ainakin kypärä kannattaa ostaa uutena. Polvituet maksavat vielä enemmän mutta suuri osa aloittelijoista investoi kunnollisiin polvitukiin vasta vähän myöhemmin. Perinteisimmillä polvisuojilla voi myös aivan hyvin aloittaa harrastamisen.
Olen ostamassa ensimmäistä pyörää, mistä tiedä millaisen?
Jos olet alle 18-vuotias ja tavoitteenasi on ajaa myös kilpailuja, niin tarvitset 125-kuutioisen enduropyörän. Tämä on ainoa pyörä, jolla voit osallistua kilpailuhin A1-ajokortilla.
Entäs se merkki? Kannattaa kokeilla mahdollisimman montaa pyörää ja valita itselle sopivin. Lisäksi kannattaa ottaa selvää varaosien saatavuudesta lähialueellasi. Tässä voit tietysti hyödyntää paikallisen moottorikerhon jäsenten kokemuksia.
Kilpaenduroiden viritysasten on korkea verrattuna katuenduroihin. Tämä tarkoittaa tiheämpiä huoltovälejä. Kilpaenduroa ei välttämättä kannata ostaa, jos haluat ajaa pyörällä myös kadulla. Markkinoilta löytyy kuitenkin myös katuenduroita, jotka soveltuvat hyvin harrasteajoon myös maastossa. Tämä opas käsittelee kuitenkin kilpaenduron valintaa.
Yleensä aloittelijaa ei suositella hankkimaan isointa ja tehokkainta enduropyörää. Polut ovat kapeita ja puut lähellä.
125-kuutioisella pyörällä on pakko opetella aggressiivinen ajotyyli, sillä moottorista ei löydy samalla tapaa vääntöä kuin isommista moottoreista. 125-kuutioinen kaksitahtinen vaatii kuljettajalta enemmän kaasun, jarrun ja vaihteiden käyttöä kuin esimerkiksi 450-kuutioinen nelitahtinen. Tätä voi pitää hyvänä tai huonona asiana: jos aloittelijan tavoitteena on vain pitää hauskaa, niin piikkinen ei välttämättä ole oikea valinta. Jos tavoitteena on kehittyä kuljettajana, niin tällä pyörällä kannattaa ehdottomasti aloittaa enduroura.
Isommista pyöristä vaihtoehtoja löytyy paljon. Yleisiä kaksitahtimoottorien kokoja ovat 125-kuutioisen lisäksi 250-kuutioinen ja 300-kuutioinen. Lisäksi joillakin pyörämerkeillä löytyy mallistosta 140- tai 150-kuutioinen pyörä.
Nelitahtipyörissä kategorioita on ainakin kolme: 250-kuutioinen, 450-kuutoinen ja yli 500-kuutioinen. Nelarit ovat nykyään suositumpia kuin kaksitahtiset varsinkin vanhempien harrastajien keskuudessa. Syynä tähän on laajempi vääntöalue ja tehokkaampi moottorijarrutus. Pyörää voi ajaa vähemmällä vaivalla.
Moottorikoko ei ole ratkaseva tekijä vauhdin kannalta. Millä tahansa pyörällä pääsee kovaa enduromaastoissa. Rajoittavana tekijänä on useammin kuljettajan taidot, ei pyörän teho.
Kaksitahti vai nelitahti?
Nykyään lähes jokaiselta pyörävalmistajalta löytyy mallistostaan kattava valikoima niin kaksi- kuin nelitahtisiakin pyöriä. Jos haluat ajaa kilpailuja A1-ajokortilla, niin 125-kuutioinen kaksitahtinen on käytännössä ainoa vaihtoehto. Jos tulet ajamaan pyörällä paljon myös kadulla, niin niin nelitahtienduro on hyvä valinta matalamman polttoaineenkulutuksen ja viritysasteen takia.
Muussa tapauksessa valinta voi olla vaikea.
Kaksi- ja nelitahtiset voidaan ryhmitellä moottorikoon mukaan vaikkapa näin:
- Pienet: 125-kuutioinen kaksitahtinen ja 250-kuutioinen nelitahtinen
- Keskikokoiset: 250-kuutioinen kaksitahtinen ja 450-kuutioinen nelitahtinen
- Isot: 300+ kuutioinen kaksitahtinen ja 500+ kuutioinen nelitahtinen
Kuten huomaat, kaksitahtista vastaavat nelitahtiset ovat iskutilavuudeltaan isompia. Niistä löytyy yleensä myös kaksitahtista laajempi tehoalue. Vääntävämpi moottori on ehkäpä tärkein syy sille, miksi nelitahtiset ovat nousseet todella suosituiksi pyöriksi niin harrastajien kuin kisakuskienkin keskuudessa.
Kaksitahtisen etu on parempi käsiteltävyys ja niiden suosio tuntuu olevan jälleen kasvamassa. 125-kuutioisten lisäksi kisavarikoilla näkee entistä enemmän isoja 300-kuutioisia kaksitahtipyöriä. Harrastaja voi valita kaksitahtisen myös hieman helpomman huollon ja yksikertaisemman tekniikan vuoksi.
Kysymykseen paremmuudesta ei tietenkään ole olemassa oikeaa vastausta. Juuri itselle paras pyörä selviää vain kokeilemalla.
Tahtoisin osallistua endurokilpailuun, mitä teen?
Endurossa kilpaileminen kannattaa aloittaa paikallisen moottorikerhon järjestämistä sarjaenduroista. Osa sarjaenduroista on kilpailun kaltaisia harjoituksia eikä tuloksia julkaista. Näistä harjoituksista saa helposti hyödyllistä kilpailukokemusta. Suuri osa kerhoista järjestää sarjaenduroita aktiivisesti. Ja ellei oma kerhosi järjestä sarjaenduroita, niin lähialueen kerhoilta voi kysyä mahdollisuutta osallistua heidän sarjaenduroonsa.
Viralliseen kilpailuun osallistuminen on hieman mutkikkaampaa. Sinun täytyy olla moottorikerhon jäsen. Lisäksi tarvitset ajokortin, kilpailulisenssin, tieliikennekelpoisen enduropyörän ja pyörään liittyvät paperit. Mikäli pyörä on punakilpinen (eli rekisteröimätön), niin A1-kortilliset tarvitsevat todistuksen alennetusta tehosta.
Kilpailuun ilmoittautuvat saavat henkilökohtaisen lähtöajan. Kilpailu alkaa kuitenkin paikan päällä ilmoittautumisella ja katsastuksella. Ajajan on ilmoittauduttava viimeistään 30 minuuttia ennen omaa lähtöaikaa. Katsastuksessa käydään läpi pyörän paperit ja tekninen puoli.
Punakilpinen eli rekisteröimätön enduropyörä
Rekisteröimättömällä enduropyörällä saa osallistua kilpailuun. Pyörän tulee kuitenkin täyttää tieliikennemääräykset ja sen käyttöönotosta tulee tehdä ilmoitus tullille.
Käytännössä tullin toimipisteestä pitää hakea paperi, jolla pyörä otetaan verovapaaseen kilpailukäyttöön. Tullin leimaama paperi on lupa käyttää pyörää pyörää kilpailussa. Lisäksi jokaiseen kilpailuun pitää hakea vielä erikseen siirtolupa ja rekisterikilpi. Tämä onnistuu katsastuskonttorissa. Punakilpinenkin pyörä tarvitsee aina voimassa olevan liikennevakuutuksen.
Liikennevakuutuksen voi ostaa kilpailun ajaksi katsastuskonttorista siirtoluvan oston yhteydessä. Kuitenkin, jos pyörä on koko ajan käytössä, kannattaa hankkia jatkuvati voimassaoleva liikennevakuutus.
Kilpailuluokat
Endurosta löytyy kolme ajajaluokitusta: A, B ja C. Ensimmäiseen kilpailuunsa osallistuvat ovat C-luokan kuljettajia.
C-luokasta löytyy edelleen kolme luokkaa. Luokat määräytyvät moottoripyörän mukaan. C125 luokassa ajetaan 125-kuutioisilla pyörillä. C2504t-luokassa puolestaan pikkunelareilla. C-Avoimeen osallistuvat kaikki isommilla pyörillä ajavat kuljettajat.
Veteraaniluokkia on kaksi: Yli 40-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille. Lisäksi endurokilpailusta löytyy kuntoluokka (K) ja naisten luokka (D). Kuntoluokassa ajetaan helpotettua reittiä ja D-luokassa voi ajaa jokainen nainen ajajaluokituksesta riippumatta. Naiset voivat tietysti ajaa myös ajajaluokituksensa mukaisesti C-, B- tai A-luokissa.
Enduron kilpailukalenteri
Enduron kilpailukalenteri löytyy moottoriliiton verkkosivujen lisäksi osoitteesta
http://www.fin-enduro.com/kilpailut.php. Kalkku ry:n Fin-enduro.com sivuilta löytyy yleensä myös mahdollisuus ilmoittautua kilpailuun suoraan internetissä.
Missä saa ajaa?
Enduropyörällä ajamiseen metsässä tai maastossa tarvitaan maanomistajan lupa.
Tieto sallituista enduroreiteistä selviää parhaiten moottorikerhoista. Reittejä on toisilla alueilla hyvin ja toisilla vähän huonommin.
Lisäksi endurokuljettajan kannattaa hyödyntää motocrossratoja harjoitteluun. Useiden motocrossratojen läheisyydestä löytyy varsinaisen radan lisäksi myös eri pituisia enduroreittejä.
Tarvitsenko vakuutuksia?
Vakuutuksia on kahdenlaisia: pyöräkohtaisia liikennevakuutuksia ja henkilökohtaisia tapaturmavakuutuksia. Kilpailuun osallistuvalla kuljettajalla on oltava molemmat. Moottoriliiton kilpailulisenssin mukana tulee tapaturmavakuutus mutta siitä voi anoa vapautusta, mikäli kuljettajalla on oma ja riittävän kattava henkilökohtainen vakuutus.
Endurokilpailuun osallistuvassa rekisteröidyssä tai rekisteröimättömässä pyörässä on oltava aina liikennevakuutus. Myös missä tahansa pyörässä, jota ajetaan muualla kuin suljetulla alueella, on oltava liikennevakuutus. Suljetun alueen määritelmä ei ole täysin selkeä mutta ainakaan endurokilpailun reitti ei ole suljettu alue. Myöskään moni harjoitusreitti ei täytä suljetun alueen vaatimusta, joten pyörä tarvitsee harjoituksissakin usein liikennevakuutuksen.
Osakaskoa (palo- ja varkausvakuutus) voidaan suositella kaikille, jotka aikovat ajaa pyörällä myös muualla kuin Suomessa.
Vakuutusyhtiöillä ei ole selkeää hinnoittelumallia offroad-lajien vakuutuksiin, joten vakuutusyhtiön kilpailuttamienn kannattaa. Hinnat voivat vaihdella paljon. Samoin kannattaa käydä huolella läpi vakuutusehdot.